En ihan varmaksi muista mistä se pituudella brändääminen on tullut mukaan. Muistan kyllä 2007-2008, kun pääsin ammatiurheilijana oikeasti tekemään töitä ammattilaisten kanssa, kuinka IDBBN:n Timo Kruskopf johonkin mainosmateriaaliin piirsi janan ja pituuden siihen esitteeseen ja silloin siinä taisi olla 204,5 🙂 Siitä se varmaan ekan kerran lähti ja esim. Iltalehden artikkeli uinnin MM-kisoista 2009 tais nostaa sen pituuden vahvasti esille.
Ujo pitkä lapsi
Mutta aloitetaan alusta… Olin aika ujo lapsena, en oikein koskaan kokenut ihan kuuluvani joukkoon, olin varmaan jo ennen kouluikää muita kavereita päätä pidempi ja sitä kautta myös helppo kohde kiusaajille. Varmaan aika pitkälti energiat meni siihen pituuskasvuun ja olin tosi hoikka ja 6 luokalla muistan jo olleeni pidempi kuin osa koulun opettajista. Koitin usein jotenkin vätelleeni huomiota, en viitannut tunneilla vaikka tiesin vastauksen taikka jätin hakeutumatta näytelmiin tai esityksiin, jossa huomio kiinnittyisi minuun. Koitin vain pysyä syrjässä ja olla pienempi, lyhyhyempi, kuin olin. Välillä kiusatuksi tuleminen johti myös siihen, että sitten itse sitä kiusasi niitä muita, jotta itse saisi paremman olon ja jotenkin kuuluisi joukkoon, vaikkei sitä koskaan varmaan kiusaajien kanssa halunnutkaan olla samaa porukkaa, mutta kuitenkin harmittaa tietenkin näin myöhemmin.
Ei se kuitenkaan vielä yläasteellakaan helppoa ollut. Kiusaaminen ehkä jopa paheni siinä kun rupesi hiukan pärjäämään uinnissa. Koulussa oli ehkä pari hyvää kaveria, naapurustossa ja uinnin kautta muutama lisää, mutta olin tosi varovainen ja ujo vieraassa porukassa. Kiusaaminen oli jossain vaiheessa niin julmaa, että oikeasti vanhempien kanssa mietittiin koulun vaihtoa kesken 9-luokan.
Energiaa käytin urheiluun ja alkuun mukana oli myös paljon eri lajeja. Jalkapalloa nappulaliigassa, koripalloakin kävin pari kertaa kokeilemassa varmaa 1-2 luokan aikana, ju-jutsua, sählykerhoa jne. Yleisurheilu oli pitkään mukana, kunnes uinti sitten vei jossain vaiheessa voiton lopullisesti ja muut lajit jäivät.
Uinti tulee kuvioihin
Uintiura tosiaan alkoi aika sattumalta kilpauintikoulusta ”vasta” 10-vuotiaana ja siitä voi lukea lisää tästä. Ekalla tai tokalla luokalla kun käytiin koulun kanssa uimassa en vielä osannut kunnolla uida vaan räpiköin jotenkin koiraa ja huolimattomuutta jouduin sitten ”vauva” altaaseen kun en ihan suorittanut 16,6 metrin uintia. No ehkä onneksi näin, koska siitä se sitten lähti. Tätä tarinaa alusta kävin myös uintiuran aikana paljon kertomassa kouluissa ja kannustamassa sitä kautta lapsia ja nuoria aloittamaan harrastuksia. Kaikki aloittavat jostain.
Jos miettii mun ruumiinrakennetta, kuinka pitkä ja laiha olin, niin uinti oli aika jännä lajivalinta, koska siinähän se pienissä uikkareissa vain korostui, mutta toisaalta se samalla oli myös se pelastus ja oppi hyödyntämään omia vahvuuksia. 2 metriä meni rikki 9-luokan keväällä ja painoin silloin varmaan noin 70kg, nykyisin noin 105kg.
Itse muistan siinä joskus 15-vuotiaana alkaneeni miettiä, että tässähän voi oikeasti pärjätäkin ihan hyvin. Opin alkaa hyödyntää omaa vahvuutta, pituutta paremmin ja ehkä siksikin tykkäsin lajista, koska siinä siitä mun ”erikoisuudesta” oli oikeasti hyötyä.
Lukio ja syöpä
Kai se koko homma sitten meni uusiksi lukiossa, muistan, että sellaista kiusaamista ei ollut enää juurikaan ja urheilulukio tietenkin houkuttelee niitä urheilijoita ja kaveripiirikin mudostui vahvasti siihen urheilun ympärille. En kovinkaan paljoa muista sitä alkua.
2001 alkuvuodesta lukion ekalla mulla todettiin imusolmukesyöpä, Non-Hodginin-lymfooma kaulalla. Siinä oikeastaan kasvoi yhdessä yössä aimoharppauksen, kun alkoi hoidot ja kaikki se härdelli. Kolmisen kuukautta sytostaattihoitojen kanssa meni varmaan aika sumussa, muistan muutamia asioita tuolta ajalta. Ne hoitokäynnit siellä pääasiassa eläkeikäisten ihmisten keskellä, karmean pahoinvoinnin jokaisen käynnin jälkeen ja sen helpotuksen kun pääsi taas liikkumaan väliviikoilla. Ainakin kerran taisin joutua tiputukseen, kun mikään ei pysynyt sisällä yhden sytostaattikerran jälkeen. Uimaan ei päässyt, kuin kevyesti ”kevyttä kävelyä vastaavalla vauhdilla” hyvinä hetkinä, silloin aloin myös valmentaa ja se oli myös tärkeää oman jaksamisen kannalta.
Onneksi kyseessä oli hyvälaatuinen kasvain ja sain itseni aika nopeasti kuntoon, kesällä taisin jo käydä ekoissa kisoissa, kun viimeiset sädehoidot oli hoidettu ja terveen paperit saatu, eihän silloin mitään tulosta pystynyt tekemään, mutta henkisesti se oli tärkeää. Olihan tuo 16-vuotiaalle kuitenkin aika tiukka paikka ja kasvoin henkisesti varmasti todella paljon. Ujosta ”pikkupojasta” kasvoi nuori mies.
Vain vuotta myöhemmin olin jo elämäni kunnossa, mukana nuorten EM-uinneissa ja ihan oman ikäsarjani kärkikahinoissa 50 metrin vapaauinnin tilastoissa. Jotenkin se syövän voittaminen kasvatti ja toi uutta itseluottamusta tekemiseen.
Uintiuran merkitys, Tanska ja ammattilaisuus
Uintiurasta on oma sivunsa, joten en keskity tässä niin paljoa siihen, mutta totean, että sillä on ollut iso rooli omassa elämässä ja mun kasvutarinassa, joten se tulee olemaan aina tärkeä osa mua.
Uinti vei myös lukion jälkeen lopulta Tanskaan treenaamaan ja opiskelemaan. 3 kk käynnistä tuli reilun 2 vuoden reissu lopulta. Löysin itsestäni uusia puolia, pääsin harjoittelemaan uudenlaisessa ympäristössä ja päädyin myös opiskelemaan Business Schooliin kansainvälistä markkinointia.
Vaikka palasinkin Suomeen Tanskasta jo 2007 palasin aina vuosittain kisaamaan ja treenaamaan, moikkaamaan ”vanhoja” kavereita ja saamaan uusia aina 2012 vuoteen, jolloin se oma ura lopulta päättyi olkapäävammaan. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, pari tärkeää kohtaa on vielä käymättä läpi.
Tanskassa tosiaan sain koulusta paperit ulos kesällä 2007 ja samalla tie toi takaisin Suomeen ja myös takaisin koulun penkille, kun aloitin Turun Yliopistossa luokanopettajaopinnot, joihin olin hankkinut pääsyn kesällä 2005. Opiskeluaika jäi varsin lyhyeksi, koska tuolloin Urheiluakatemian tuesta huolimatta opintojen yhdistäminen huippu-urheilun vaatimuksiin tehtiin muutaman alan opettajan johdolla lähes mahdottomaksi.
Onneksi uusi ovi aukeni samoihin aikoihin ja pääsin oikeasti tekemään ammattilaisuraa, kun SVH Oy palkkasi minut yritykseen uimariksi, tavoitteena pääsy maailman aivan terävimmälle huipulle. Tämä varainhankinta yritys näki sen potentiaalin ja hankki siis kaikki minun oikeudet ja myös lopulta kehitettiin kokonainen urheiluohjelma siihen ympärille, syntyi Tie Huipulle. Pääsin mukavalla palkalla keskittymään uintiuraan ja hankkimaan tukipalveluita, lopulta myös tein yritykselle 15 tuntista työviikkoa myynnin ja perinnän parissa, jotta pää pysyi paremmin kasassa ja uinnille tuli hyvää vastapainoa.
Valitettavasti kaikki hyvä loppuu aikanaan. Maailmanlaajuinen finanssikriisi iski todenteolla alalle 2009 ja tulovirrat hupenivat, olin ensin hetken lomautettuna ja lopulta koko yritys meni nurin, vuosi oli kuitenkin uinnillisesti menestyksekäs ja pääsin MM-joukkueeseen ja uin keväällä lähelle SE-lukemia. Panostukset alkoivat siis näkymään, valitettavasti vain se ei enää auttanut.
Työuralle
MM-uintien pienen pettymyksen jälkeen oli aika myös miettiä tapaa rahoittaa uraa. Olin tuon kesän ajan pari kuukautta saanut työttömyyskorvausta ja elänyt pienillä säästöillä ja valmennuksesta saatavilla pienillä korvauksilla. Syksyllä onneksi aukeni uusi pesti.
Uin tuohon aikaan Raision Urheilijoissa, mutta valmensin Turussa Aurajoen Uinnissa, seurassa jota olin mukana synnyttämässä 3 seuran fuusiossa 2004-2005. Aurajoen Uinti haki kurssikoordinaattoria, johon hain ja tein lopulta pestistä toiminnanjohtaja tyylisen tehtävän. Olin toivonut osa-aikaista työtä ja peintä palkkaa elämisen kuluihin, lopulta pestistä tuli kuitenkin paljon isompi. Sain pienen pohjapalkkion ja urheiluseuratoiminnassa todella harvinaisen tulospalkkauksen, kiitos sen aikaisen seuran päävalmentajan Jari Varjosen. Lopulta 6kk määräaikaisuuden jälkeen sovittiin jatkosta ja pesti kesti 2009 syksystä yhteensä 7 vuotta, jonka aikana myös seuran toiminta kasvoi moninkertaiseksi. Seura pienensi tulospalkkiota ja nosti tavoitteita pariinkin kertaan, koska toiminnan kasvu ylitti tavoitteet ja palkkiot nousivat nopeasti alkuperäisen sopimuksen luvuilla.
Aika oli hienoa, paljon uuden oppimista, uuden rakentamista ja omien vahvuuksien kanssa tekemistä, samalla myös raskasta kun välillä puurot ja vellit menivät monilla sekaisin, mistä kuuluu maksaa ja mitä pitäisikin tehdä vapaaehtoisena… seuratoiminta on välillä vaikeaa. Tein koko ajan myös valmennusta ohella ja rakensin tulevaa omaa yritystoimintaa.
Yrittäjyys ja verkostojen rakentaminen
Uintiura ehti päättyä olkapäävammaan 2012, josta lopulta come back ei enää onnistunut, samaan aikaan perustin ensimmäisen oman yrityksen Vivo Visions Oy:n noin pari viikkoa operaation jälkeen itsenäisyyspäivänä 2012, päädyin kuitenkin kevääksi 2013 tekemään myös valmennustöitä paljon suunniteltua enemmän, joten toiminnan varsinainen aloitus jäi myöhäisempään ajankohtaan. Lisäksi vielä 2013 aloitin Suomen Uimaliiton hallituksessa jäsenenä, joten kiirettä piti käsi paketissa, uintiin kulutettu 20-25 tuntia viikossa oli nopeasti täytetty muilla toimilla. 2013 loppuvuodesta pääsin myös laajentamaan urheilupuolella Valtakunnallisen Liikuntaorganisaatio VALO:n hallituksen varajäsenenä omia verkostoja ja osaamista.
Työt uimaseurassa veivät lopulta sen verran paljon aikaa, että varsinaista yritystoimintaa en ehtinyt ihan suunnitellussa määrin tehdä, mutta hyvää oppia tuli paljon siinä sivutoimisena. Tein jonkinverran yrityksille valmennuksia ja triathlonisteille uintivalmennusta.
2014 liityin mukaan BNI verkostoon, josta aloin rakentaa yrityspuolen verkostoa, seuraavana vuonna kuvioon tuli JCI, eli nuorkauppakamari ja verkostot laajenivat myös Rotareihin 2016 vuonna. Näitä olen hyödyntänyt vahvasti myös kansainvälisesti ja jokaisesta verkostosta on tarttunut myös matkaan uusia ystäviä.
Startup elämään
2015 uimari kollega ja entinen valmennettavani esitteli omaa ajatustaan uudesta tavasta toteuttaa vesiliikuntaa. Yhden treenikerran ja parin keskustelun jälkeen päädyin mukaan tiimiin, syntyi Hydrotraining. Homma lähti sivutoimisesti käyntiin ja oltiin monissa ohjelmissa mukana Kasvu Openissa, StartupJourney ja monessa muussa. 2016 hyppäsin lopulta pois uimaseurasta ja tein päätoimisesti yrittäjyyttä, saatiin eka sijoittaja ja Business Finlandin tukea kansainvälistymiseen. Päästiinkin mukaan mielenkiintoisiin pöytiin, hommat eteni, mutta kuten niin usein Startup maailmassa käy, ei ihan tavoitteisiin kuitenkaan päästy. Myynti hiukan tökki, kun haettiin lopullista toimintamallia ja rahat poltettiin suunniteltua nopeammin. Jälkiviisaus on usein helppoa ja useammassa asiassa voinkin katsoa peiliin ja todeta ajaneeni liian lujaa päin seinää. Virheistä oppii ja toivonkin, että olen pystynyt myös auttamaan useita jakamalla omaakin tarinaa. Näistä kerron mielelläni lisää, kun tavataan.
Korporaatio maailma – Nordea
Kun startup maailman menestys ei auennut suunnitellussa aikataulussa piti miettiä muuta, jotta saa laskut maksettua ja päädyin lopulta 2017 syksyllä ekaa kertaa elämässä oikeisiin töihin Nordeaan Startup & Growth yksikköön. No lopulta sain tästäkin muokattua hyvin oman näköisen pestin ja päästiin heti alussa esimiehen kanssa hyvään yhteisymmärrykseen ja pelaamaan omilla vahvuuksillani. Pankkimaailma opetti hyvin ison korporaation toimintakulttuurista ja hyvistä sekä huonoista puolista. Oli kiva tehdä töitä tiimissä mukavien kollegoiden kanssa, joilta pystyi aina pyytämään apua ja myös kun kaikki palkanmaksusta ylityö- ja kulukorvauksiin toimi hienosti, joka oli itselle uutta.
Tajusin kuitenkin myös, että tuo iso korporaatio on hidas ja kankea eikä lopulta kuitenkaan se oma juttu. Kaipasin jotain notkeampaa ja oma palo yrittäjyyteen ajoi myös eteenpäin, kun pankin aikana omaa yritystoimintaa ei pahemmin pystynyt kehittämään ja kuitenkin pääsi paljon näkemään ja kuulemaan startup- ja kasvuyritysten tarinoita. Kaipasin osittain sinne pöydän toiselle puolelle ja tekemään uutta.
Takaisin ry:n palkkalistoille – WTC Turku
2020 alkuvuodesta aukesi mielenkiintoinen pesti WTC Turun operatiivisena johtajana. Tarjolla oli näköalapaikka Turun seudun yritysten parissa toimimiseen ja kansainvälisiä verkostoja ja myös ensimmäisen suunnitelman mukaan paljon matkustamista. No vähänkö me tiedettiin helmikuussa vielä koronan vaikutuksista, kun homma laitettiin tulille.
Tavoitteena oli rakentaa vahva ekosysteemi ajattelu kansainvälistyvien yritysten tueksi alueellisesti ja osittain myös kansainvälisesti. WTC verkosto on yli 700 000 yritystä käsittävä globaali verkosto yli 90 maassa. Yksi syy tähän vaihtoon oli myös oma palo tehdä omaa yritytoimintaa sparrata ja kehittää muiden startup-ideoita ja ehkä kehittää jotain omaakin, mikä oli osittain mahdollista tässäkin.
Aika pian kuitenkin korona iski ja maailma muuttui. Kokemusta kertyi paljon ja kontakteja etänä ympäri maailman, mutta ei se kuitenkaan ollut omasta tai työnantajankaan mielestä lopulta minun paikka. Pesti jäi kahden vuoden mittaiseksi.
Yrittäjyyttä ja paluu Pankkimaailmaan
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. WTC:n jälkeen toimin puolisen vuotta päätoimisena yrittäjänä, mutta pienen lapsen ollessa mukana kuvioissa kaipasin myös jotain vakautta. Pikkuhiljaa löysin myös sitä omaa sisäistä paloa lisää, missä olen hyvä ja missä voin tehdä merkityksellisiä asioita.
Paluu pankkimaailmaan tapahtui hyvin erilaisissa tunnelmissa kesän 2022 jälkeen. POP Pankki Suomen Osuuspankki on pieni (vaikkakin selkeästi suurin POP Pankki) ja asiakkaista oikeasti välittävä useasti Suomen parhaaksi asiakkaiden toimesta valittu pankki.
Pääsin suoraan toimitusjohtajuuden alaisuuteen kehittämään pankin yrityspuolta ja myös toimimaan uusasiakashankinnassa ja siinä yrittäjien rajapinnassa omilla vahvuuksilla. Toki pankkibyrokratiaa ei täälläkään päässyt karkuun. Lisäksi sain jatkaa omaa yritystoimintaa, kansainvälistä sparrausta ja kasvupalveluita kasvuhakuisille yrityksille ja yrittäjille sivutoimisesti. Palvelut yrittäjältä yrittäjälle ja yritysagentti titteli rakentuivat vahvasti tähän teeman ympärille.
Vaikka tilanteet on vaihdellu ja palkkakuitissa maksaja muuttunut oma brändi on pysynyt ja sitä rakennetaan 204,5 cm ympärille edelleen.
Työelämän ulkopuolella – mikä todella on tärkeää
Kuten ehkä tarinastakin huomaa oma elämä on vahvasti rakentunut urheilun ja työelämän ympärille. Näin vanhemmiten sitä kuitenkin on oppinut jo paremmin ymmärtämään itsensä kokonaisuutena ja muutaman ystävän kautta vastaamaan kysymykseen kuka olen muutenkin kuin sen kautta mitä teen työkseni.
Elämän tärkeimmät jutut kun löytyvät kuitenkin jostain muualta. Tietenkin on tärkeää, kun saa tehdä oman intohimon parissa töitä ja on oikeastaan koko uran rakentanut omien intohimojen ja vahvuuksien ympärille, mutta…
Elämän tärkeysjärjestykset kuitenkin muuttuivat viimeistään 2021 keväällä, kun oma tytär syntyi maailmaan pääsiäisenä. Sitä on nyt vielä selkeämmin vastuussa toisesta ihmisestä, kuin koskaan ennen. Tekemiseen on muodostunut tietyt rakenteet ja prioriteetit, tehokkuuskin on lisääntynyt. Tietenkin myös vaimon tapaaminen muutamia vuosia sitten, häät kesällä 2020 ja se yhteinen arki on vaikuttanut ja monien minut hyvin tuntevien mukaan vaikuttanut nimenomaan myönteisellä tavalla kaikkeen tekemiseen. Ilon kautta, kokonaisvaltaisesti 😀
Tunnen löytäneeni tietyn tasapainon elämässä. Tässä on ihan mukava olla.